Päiväkoti

MLL Viialan yhdistyksen (tuolloin Mannerheimin lastensuojeluliiton Viialan osasto ry.) päiväkoti aloitti toimintansa 15.6.1942. Hanketta tukivat täällä silloin olleet teollisuuslaitokset ja kunta, jotka lupautuivat jatkossakin osallistumaan kustannuksiin. Myös Mannerheimin lastensuojeluliitto keskusjärjestön ominaisuudessa antoi tukensa perustamiskustannuksiin. Osaston vuoden 1942 vuosikertomuksessa kerrotaan seuraavaa:

”Päiväkodin perustaminen oli ajan vaatimus. Se vapautti äidit töihin kodin ulkopuolelle, joka työvoiman puutteen ja monien perheiden sodan johdosta vaikeutuneen taloudellisen aseman vuoksi oli välttämätöntä. Samalla lapset saivat asianmukaista hoitoa ja moni äiti sai apua lapsen kasvatukseen liittyviin ongelmiin.”

Päiväkotitoiminta aloitti aluksi vuokratiloissa Viialan nahkatehtaan omistamassa talossa ja se suunniteltiin 30 lasta varten. Päiväkotiin otettiin hoidettavaksi  1 – 6-vuotta täyttäneitä lapsia.  Päiväkodin ohjesääntöön kirjattiin, että päiväkodin tarkoituksena oli tarjota päivähoitopaikka niille lapsille, jotka äidin ansiotyön, perheen lapsirikkauden tai jonkin muun syyn vuoksi muuten jäivät vaille tarpeellista hoitoa ja kasvatusta. Päiväkodin johtokuntana toimi yhdistyksen johtokunta. Johtokunta toimi samalla päiväkodin henkilökunnan työnantajana ja hoiti näin kaikki työnantajavelvoitteet.

Päiväkodille saatiin paremmat tilat, kun vuonna 1949 yhdistys osti entisen Suojeluskuntatalon oman pääoman, lainan ja teollisuudelta saatujen lahjoitusten turvin. Päiväkotitoiminta oli osastolle työntäyteistä ja taloudellisesti vaikeata aikaa. Yhdistys teki paljon töitä saadakseen rahaa korkojen maksuun ja päiväkodin ylläpitoon. Juhlasali vuokrattiin elokuvateatteriksi, järjestettiin arpajaisia ja myyjäisiä jne. Yhdistys sai paljon tukijoita muilta viialalaisista yhdistyksistä ja yhteisöistä, jotka järjestivät erilaisia tilaisuuksia, lahjoittaen saamansa tulot yhdistyksellemme.

Vuonna 1951 päätimme tarjota päiväkotia Viialan kunnalle, joka kieltäytyi tarjouksesta. Saimme kuitenkin kunnalta lisäavustuksen, jonka turvin toimintaa päätettiin vielä jatkaa. Vanha Suojeluskuntatalo ei korjattunakaan vastannut päiväkodille asetettuja vaatimuksia ja niin päätettiin 24.5.1955 ostaa viereisellä tontilla oleva rakennus Viialan Puhelin Oy:ltä. Yhdistyksen oman pääoman lisäksi kiinteistön ostoa rahoittivat teollisuuslaitokset ja kunta.

1960-luvulla rahanpuute oli jokapäiväinen rasite. Kaikki johtokunnan henkilökohtaiset suhteet käytettiin hyväksi rahankeruussa. Mannekiininäytöksissä ja ravintolailloissa esiintyneet nimekkäätkin taiteilijat esiintyivät osaston hyväksi joko minimaalisella palkkiolla tai ilmaiseksi.

Vuosi 1972 muuttui päiväkodin historiassa käänteentekeväksi. Talo olisi vaatinut korjauksia ollakseen turvallinen lapsille ja palkkamenot olivat kohonneet huomattavasti lisäväen myötä. Kunta ei ollut enää halukas myöntämään lisätukea päiväkodille. Yhdistyksen oli pakko ilmoittaa vanhemmille päiväkodin lopettamisesta.  Se sai aikaan vanhempien voimakkaan vaatimuksen kunnalle, että päiväkotitoiminnan tulee jatkua tavalla tai toisella. Neuvottelujen jälkeen kunta halusi vuokrata päiväkotitilat osastoltamme jatkaakseen toimintaa. Näin päättyi yhdistyksen päiväkotitoiminta.

Runoja lapsen päivästä vuodelta 1938

Päiväkodin arkistosta löytyy tuntemattoman tekijän 27.11.1938 tekemät runot nimellä ”lapsen päivä”. Voisi olettaa, että seuraavat runot on kirjoitettu päiväkodin lapsista.

Eero: Tää poika aamusella ei jouda loikomaan. Elämän into kutsuu minua toimintaan. Kuin nuori kaunis hyppään mä kohta pystyyn vain. Vilkas veri sykkää minulla suonissain.

Eila: Yksinkö mä elää tahdon vain? Ei, köyhä silloin oisin köyhä kulkijain. Kotona tahdon auttaa, kun vielä pieni oon. Kun kasvan, työhön jaloon voimani varttukoon.

Vilho: Ei luontoni mun taivu pitkällä istumaan en toimettomaks vaivu, jos terve olen vaan. Urheilu, leikki vilkas minulle ilon suo. Valoa, ilmaa ahmien mun olentoni juo.

Maija-Liisa: Vaan kouluun kohta johtaa mun kulkuni, aamuinen. Siell`viisaus mua kohtaa myös aikani menneiden. Siell`opin, mitä muusta ihmiset aatelleet. Mit`ihmeellistä nähneet ja hyvää tunteneet.